Yövuorossa. Taas.

Hammasta ja poskea särkee, ilmeisesti reikä + poskiontelotulehdus.Great.

Tänään oli  Mahottoman Möhkäleen suuret 2v-bileet. Aikamoiset kekkalot olikin, ja mikä aikataulu tälle päivälle! Klo 9 aamulla olin jo pesemässä lattioita, sitten kauppaan molempien lasten kanssa. Mieshän lähti aamupuurot keitettyään tietenkin - surprise - töihin. Päästiin kotipihaan niin Leipuri soitti että mitä kaikkia aineita puuttuu, eli ei muuta kuin jäätelöt pakastimeen ja uudestaan kauppaan. Kivaa.

Ehdin vaihtaa molemmille lapsille ja itselleni vaatteet, niin ekat vieraat oli oven takana. Siitä sitten koko päivän klo 20.30 saakka meillä olikin juhlat =) Ja Möhkäle sai aivan ihania lahjoja, tarjoilut oli suorastaan loistavat!! Kiitos Leipurille :) Oli rauhallisemmat kuin Äijän bileet, oikein mukavat kekkalot.

Nyt tämän vuoden juhlat on meidän osalta sitten järkätty, hyvällä mallilla hommat siis.

Mä sitten siivosinkin keittiön ja lähdin töihin, täällä istutaan nyt aamuun saakka. Aamulla Äitienpäivälounaalle, ja vieläkin jännitän tuleeko TJ paikalle. Jos tulee, sopii tilanteeseen hyvin Irinan biisin sanat:

MIKSI HÄNKIN ON TÄÄLLÄ?

Ei ois pitänyt tulla tänne
mikset varoittanut mua
että hänkin on kutsun saanut
kiero huumorintaju

Jotain tv-ohjelmaa oisin jäänyt katsomaan
tai valinnut ees jotain muuta päälle pantavaa

Voinko puhua suoraan
vai kuuluuko mun teeskennellä
Sanoo, että on hauskaa
vaikka kaikki menee päin persettä
Ja jos ihan totta puhutaan
en jaksais puhuu ollenkaan
Mua etukäteen jo kaduttaa
Miksi hänkin on täällä?

 Negatiiviset tunteet
on kai pakko piilottaa
Epävarmuutta ei saa näyttää
se voi vahingoittaa

Musiikki soi niin kovaa
että pakko ois huutaa
Kaikki mikä tämän jälkeen sattuu
hävettää aamulla

Lasken kymmeneen, ei auta jatkan tuhanteen
vannon vastuuni nimeen ja sotken sen merkityksineen


Miksei voi puhuu suoraan
vaan on kiltisti teeskenneltävä
Sanon että on hauskaa
vaikka kaikki menee päin persettä
Jos ihan totta puhutaan
en jaksais puhuu ollenkaan
mua aivan liikaa suututtaa
Miksi hänkin on täällä?

Näin meillä tänään.

 

 

Yövuorossa, klo on 03.29. Huomasin pari tuntia sitten tehneeni pahan mokan, ja mun tuurilla aamuvuoroon, jolle tehtävä jää selvitettäväksi, tulee se kaikista tarkin työkaveri, tiedättehän tyypin, se  jolle ei itselle tulisi mieleenkään tehdä moisia mokia. Kakka!

Oon surffaillu Irinan sivuilla melkeen koko yön, ja oon kyllä vieläkin keikasta niin fiiliksissä. Ai että se oli mukavaa! Musta tuntui niinku olisin herännyt eloon silloin. Minä, joka yleensä viimeistään klo 01 lähden baarista kotiin, ihmettelin ½4 valomerkin tullessa, että "Tuliks ny sähkökatkos? Miks ne tollee räpsyttelee noita valoja?" 

Tän yövuoron jälkeen oon pari päivää vapaa, ja vissiin huomenna selviää mun tulevaisuudelle niin kovin tärkeä asia, siis se menenkö mä töihin sinne vai en. Hirveää myöntää, mutta en haluaisi mennä. Haluaisin niin kovasti että ne päättäisivät ottaa sen toisen tyypin, että mä saisin olla täällä rauhassa työsopimuksen loppuun ja viettää kesän lasten kans kuten oltiin suunniteltukin. Miks mä aina pilaan kaiken ryntäämällä joka paikkaan, ajattelematta, ja sitten jahkaan jahkaan, en uskalla sanoa mitä oikeesti haluan vaikka tiedän tasan tarkkaan omat ajatukseni?? Mä teen siten vaan elämästä kaikille osapuolille hankalaa vaikka yritän muka säästää niin kovasti ihmisiä. Säästää - ai miltä? No pettymyksiltä! Kiltit tytöthän ei tuota pettymyksiä, ne tekee odotusten mukaan ja niinkuin muut toivovat heidän tekevän. Ja mähän olen sydänjuuriani myöten kiltti tyttö. Kiltti ja tylsä.

No kuulin tänään siitäkin, että sunnuntaina, siis Äitienpäivänä, ollaan miehen suvun kanssa menossa syömään äitienpäivälounas. Jaaha. Mä menen toki mielelläni aina syömään kun jossain on valmista ruokaa tarjolla, sillehän ei vain sanota ei, mutta se ketä sinne mahdollisesti tulee, se onkin toinen juttu. Pitää valmistautua huolella ja todella miettiä miten käyttäytyy kun kohtaa tämän yhden henkilön. Toinen heistähän ei ole mukana, se on sanomattakin selvää, mutta miten tämä toinen suhtautuu minuun näiden päätöksiensä jälkeen, se tulee olemaan mielenkiintoista nähtävää. Mulla taitaa olla pienenpieni suunnitelmanpoikanenkin kyllä jo valmiina muhimassa; aion olla niin viehättävä ja hymyilevä, että melkeen tainnutan sen siihen kaikkeen viehättävyyteen. En tarkoita nyt mitään iskumeininkiä, en toki, vaan sellaista veljenvaimomaista herttaisuutta, joka lipsahtaa ehkä jossain määrin vittuilun puolelle. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Urheilusta ja muista harrastuksista sen verran että tänään jäi kavereiden tapaamisen vuoksi (prkl, no ei ;) hyvä hikituokio viettämättä, eilen tiistaina oli ehkä maailman hikisin jumppa, joka poltti multa 775kcal. Siis oikeesti, pulsseissa näkyi todellakin se edellisen yön vatvominen ja valvominen, 170 huiteli aika pitkiä aikoja. Mun on pakko nukkua ja syödä paremmin, jos meinaan jaksaa treenata oikeesti. Huomenna täytyy jättää punkkirokote ottamatta, siirtää pari vkoa eteenpäin, että pääsee combatiin. Perjantaina onkin se juoksujuttu, vähän jännittää kun en oo juoksulenkillä käynyt melkeen kahteen viikkoon. Kai tuo menee innolla ja vanhasta muistista.

Mahoton Möhkäle täytti keskiviikkona (eilen, tänään? Nää yövuorot sekottaa aikakäsitykset) 2v  <3 Meidän vauva. Ei meillä ole enää vauvaa, vaan iso tyttö, joka puhuu, kävelee, pissaa tuurilla pottaan, syö, pukee, laittaa jopa kengät itse. JIPPPPPIIIIII!!! Vauva-ajat ei ole ollenkaan mua varten, mä niin tykkään näistä toimivista pienistä ihmisistä :)

Äijällä oli vihdoin se 5v neuvola, sekin meinas mennä sudekseen kun Oikea Neuvolantäti oli sairastunut ja olis pitänyt siirtää pari viikkoa eteenpäin. Sanoin sitten ei valitettavasti sovi kun aloitan työt naapurikaupungissa ja olen siellä aina 8 - 16 välisen ajan. ja Miehellä ei ole aikaa alkaa kesken työpäivän istua neuvolassa odottelemassa, tuossa meni nyt 1h15min. Mutta oli ihana kuulla kun Äijä jäi yksin Uuden Neuvolantädin kanssa ja kovasti kuului olevan hauskaa :)

Aika pitkä tais tulla tästä sepustuksesta, täähän on terapeuttista hommaa!